Kolme yötä
Tartossa Kongressihotelli
Dorpatissa katkaisi ukkojen syksyisen arjen. Lisäksi kahta perilläolopäivää suosi aurinkoinen syksysää. Ohjelmaakin oli riittävästi ja monipuolisesti. Mukana matkalla oli
54 ukkoa ja rinsessaa. Tarton kaupunki oli monelle uusi kokemus ja sopivaa vaihtelua moneen kertaan kolutun Tallinnan jälkeen.
Matka toteutettiin
I. Alenin matkatoimiston avulla. Kuljettajana
Veikko Jokio ja ukkojen matkanjohtajana toimi
Rauno Mäntylä.
Tartto otti vieraansa vastaan hiukan sumuisena. Tulopäivän jälkeen seurasi kuitenkin kaksi kaunista, aurinkoista päivää.
A.Le.Coq oluttehtaalla oli ukoille kierros pitkin panimon kulkuritilöitä. Prosessi tuli selville kierroksen aikana. Pullotuslinjan kautta sitten olutmuseoon jossa pieni tuotteiden maistelu.
Tartossa löytyy kyllä ruokapaikkoja. Ensimmäisenä iltana osa joukosta tutustui
Big Ben pubin ruokaan ja britti-ilmapiiriin.
Raatin entinen sotilaskenttä. No siellä ei tosin paljoa nähnyt kuin vanhaa kiitorataa. Neuvostoaikana kuului myöskin Tartto suljettujen kaupunkien joukkoon. Nykyisin lentokenttäalueella alueella oli käytettyjen autojen tori.
Ukkojen auto seisoi hetken Raatin kentän vieressä olevalla automarkkina alueella.
Vanhassa Tarton kaupungissa on myös runsaasti patsaita. Opiskelijakaupungin tunnus voisi hyvinkin olla tämä Raatihuoneen suihkulähde. Nimeltään syleilevät studentit.
Kävelykadun varrelta löytyi myöskin patsas. Nimi taisi olla Isä ja poika. Patsaan on tehnyt taiteilija Ülo Öuna. Tarton kaupunki osti teoksen vuonna 2001
Toisen päivän ohjelmaan kuului tutustuminen Yliopiston historialliseen rakennukseen. Mainio opas kertoi paikan historiasta ja siitä mitenkä yliopisto on vuosien aikana toiminut.Suomalaisiakin opiskelijoita on nytkin kirjoilla useita kymmeniä.
Portaita pitkin kiivettiin yliopiston vintille. Vanha karsserihuone täyttyi tiiviisti ryhmästä. Seinillä on entisöitynä rangaistustaan viettäneiden opiskelijoiden piirroksia. Oppaan mukaan rangaistuksen pituudet vaihtelivat vuorokaudesta kolmeen viikkoon.
Tarton yliopiston taidemuseossa oli esillä komea historiallinen
Laokoon veistos. Alkuperäinen sijaitsee Roomassa, Vatikaanin museossa. Veistoksen hahmot kuvaavat inhimillistä urheutta joka taisteli pahansuopia yliluonnollisia voimia vastaan.
KGB:n entisessä rakennuksessa, nyt se on museona, kuultiin selostus neuvosto-ajan kyydityksistä ja vangitsemisista. Rakennuksen kellarissa sijaitsivat synkät pienet vankikopit.
Kolme vakavaa miestä kuuntelevat kyyditysten historiaa.
Sellikoppien vartijakin oli paikalla. Onneksi nyt vain puettuna nukkena. Kopit olivat ahtaita ja tunnelma siellä on ollut varsin ahdistava. Näitä sellejä oli sitten eri kaupungeissa Neuvostoliitossa. KGB:n käsivarsi ulottui maan joka kolkkaan.
Oluttehtaan kierroksen aikana aukesivat siilojen päältä komeat näkymät kohden Tarton kaupunkia.Sinitakkinen on opas,
Ilmar Körgesaar, tehtaan entinen mestari ja nyt yli 80- vuotiaana kierrättää ryhmiä tehtaalla. Kiertoajelujen oppaana toimi vaaleatakkinen
Reet Kalastaja.
Tarton raatihuoneentori on vielä aamulla hiljainen.
Emajoen vartta läheltä hotelliamme. Emajokihan yhdistää kaksi suurta järveä toisiinsa.
Peipsijärven ja
Vörtsjärven. Joen rannalla oleva talo on asuinkäytössä ja nimeltään Simpukka. Oppaan mukaan talosta on vielä jokusia asuntoja myymättä.
